Luonne

Sakari on luonteeltaan varsin erikoislaatuinen ori.

Lempeän luonteen ja ihmisrakkaudenlaittoi paakuva_luonne.jpgmerkille jo varsa-aikana kasvattaja Marjo Huikkala. Satojen kasvattiensa joukosta juuri Säkkärän Sälli on jättänyt lähtemättömän vaikutuksen kasvattajansa sydämeen. Ehkä emän varhainen menehtyminen vaikutti tämän hevosen luonteen kehittymiseen, ihminen kun on ollut sille aina niin tärkeä. 


Sakari asusteli  4-6 vuotiaana  tamman naapurikarsinassa ilman minkäänlaisia ongelmia.

Ensimmäiseen astumiseensa asti ori myös matkusteli samassa trailerissa tammojen kanssa.

Orilaitumella Sakari puolusti heikompiaan ja piti järjestystä yllä, olematta silti varsinainen johtaja.

Orin oikea omistaja on 13v-tyttö Katariina, joka on jo useita vuosia itsenäisesti hoitanut hevosensa ja startannut muutamat seurakisatkin. ( tietenkin äidin valvovan silmän alla! )

Tämä hurja ori on useita kertoja aiheuttanut hyväntahtoista naureskelua ihmisten keskuudessa, nukkuessaan kilpailujen verryttelyalueen reunalla kiimaisten tammojen yrittäessä epätoivoisesti saada urhon huomion osakseen. (aina kisa-alueelle tultaessa Sakari kulkee ensin rinta rottingilla ja ilmoittaa  kaikille huutelemalla saapumisestaan…tätä tosin kestää yleensä vain kymmenisen minuuttia, sitten voikin jo torkkua.)

Usein myös käy niin, että Sakaria kiinnostavat uusissa paikoissa enemmän ihmisystävät, kuin muut hevoset.

Ensimmäinen astumistouhu oli varsin mielenkiintoista seurattavaa. Ori kosiskeli ja piti tammaa hyvänä yli kolme tuntia, ennen varsinaista tehtävän suorittamista. Omistaja lähti videokameroineen kotiinsa jo ensimmäisen kahden tunnin odottamisen jälkeen… Myöhemmin hommat on jo hoidettu rutiinilla.

Sakari on astunut ”luomuna” kolme tammaa, joista kaksi kantavaksi. Orin voi taluttaa tamman luokse pelkän riimun ja narun kanssa, herra osaa odottaa milloin lupa annetaan tosi toimiin.

Tässä vain muutamia esimerkkejä, päivittäisessä käsittelyssä toisinaan meinaa unohtaa, että on orin kanssa tekemisissä.

Sakari on myös luonteeltaan ”valvoja”. Paras tarhan paikka on keskellä kaikkea, jotta ori voi nähdä kaikki tallin/laumansa jäsenet. Syrjemmälle tarhattuna valtaa mielen levottomuus ja syvä huoli. Sama ilmiö toistuu maneesissa ratsastettaessa. Ulkokisoissa hevonen tosiaankin nukkuu suoritusta odottaessaan. Hallikisoihin on turha tämän kaverin kanssa lähteä. Suljettu tila josta ei näe muita hevosia –ja ihmisiä, saa aikaan totaalisen hermoromahduksen ja kilpailusuorituksesta ei tule yhtään mitään! Turhaa stressiä välttääksemme päätimme yksimielisesti valmentajan kanssa, että hallikisat vedetään punakynällä yli…